Kolmas viikko on jo puolessa välissä ja ei nyt ihan hymyilytä, mutta ei oo ihan pahakaan fiilis. Eli tästä vois vetää sen johtopäätöksen, että alkuinnostus on nyt sit ohi. Jotenkin levoton olo on, ei kauheesti tee mieli syödä eikä herkutella, mutta ... . Ja yleensä ko mulla on tämä olo, niin syön.
Mulla on tapana syöttää toisille herkkuja ko ite vartoin painoani; pääsiäisenä syötin perheelle suklaata ja muuta herkkua, vasta paistoin vohveleita, tänään teen pirtelöä ja muffinssien leipominenkin on käyny mielessä - jospa vaikka huomenna. Mie nautin siitä et pysyn tiukkana ja pystyn olemaan syömättä herkkuja, olisko tää jonkin asteista masokismia tämäkin :).
Ihana fiilis ko jo nyt muutaman kilon jälkeen vaatteet tuntuvat päällä huomattavasti mukavammalta, ei sitä tartte tulla ko muutama kilo niin alkavat puristamaan. Tuo uuden tavipuvun takkikin tuntuu päällä paljon mukavammalta.
Mulle tää painonpudotus merkitsee paljon erilaisia asioita. Mieliala on kummasti korkeammalla ko on kehossa hyvä olo ja tuo kuva peilissä näyttää paremmalta. Kummasti tämä itsetuntoa kohottaa, vaikkei se niin kauhian matalalla oo tähänkään asti ollu. Minusta on ihanaa ko löytää itselle "normaalikokoisia" vaatteita, erityisesti housujen osto on ollu mulla yhtä tuskaa. Mulla on pitkät jalat, kapea vyötärö ja paksut reidet elikkä useimmat isojen tyttöjen housut ei mulle passannu ko niissä vyötärö oli valtava ja reisipalat kapeat. Nyt ei enää tartte isojen tyttöjen osastolle vilkaistakaan. Puseroiden osto oli myös mulla ennen vaikeaa ko mulla oli tuo rinnan ympärys aikamoinen ja sit kädet lyhyet ... ;). Entiset jakkupaidat menee mulla kiinni tuosta vaan. Olen siis aika hassu vartaloinen, piiiiitkät jalat ja lyhyet kädet.
Painonpudotus on nyt vanhemmiten alkanut entistä enempi olemaan myös terveystekijä. Mun suvussa on molempien vanhempien puolelta aikamoisia sukurasitteita. Onneksi mie olen osittain perinyt hyviä geenejä ja vaikkakin olen ollut huomattavan lihava en ole rasvaa käyttänyt paljon. Verenpaine mulla on alkamoisen alhainen ja kärsin sen vuoksi ajoittain huimauksesta. Hyvä kolesteroli (HDL) on mulla huippuhyvä luonnostaan ja se kompensoi sit tätä huonoa kolesterolia (LDL). Sokeriarvot ovat myös edelleen hyvät ja saan ollakin sen kanssa tarkkana sillä suvussa on aikuisiän diabetestä. Polvet mulla rutisee ko vanhat oven saranat ja niitten kans kuulemma pärjää, kohan vaan huolehtii et ympäröivät lihakset ovat kunnossa (siis liikkumalla), näin neuvoi työkaveri (fysioterapeutti). Monet ylipainoiset ihmiset vähättelevät terveysriskejä ja puolustelevat et ovat terveitä, mutta kuinka kauan ovat. Harvalle meistä tehdään sydämen varjoainekuvauksia ilman oireita, elikkä meillähän ei ole haisuakaan mikä on tilanne siellä suonissa. Kolesteroliarvot antavat tietty jonkinlaista viitettä.
Glitterfy.com - Glitter Graphics
Kommentit