1248880442_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toissailtana kävin meidän isojen kans elokuvissa. Vihdoin ja viimein päästiin katsomaan uusin Harry Potter elokuva, kauhea hinku olis ollu erityisesti esikoisella mennä jo ensi-iltaan muttei mitään mahista siihen ryysikseen lähteä. Mie en edes muista milloin viimeksi oon elokuvissa käyny, tää meän kuopus on nimittäin "äidin mamero" ja TOSI paljon kiinni minussa - nyt on onneksi napanuora jo sen verran löystyny et voin muutaman tunnin reissuja tehdä ilman häntä.

Mie oon lukenu kaikki Potterit meidän isoille ääneen, eka kirjat useampi vuosi niiden ilmestymisen jälkeen ja sit nää viimeisimmät ostettiin ja luettiin heti kohta kun ilmestyivät kauppoihin. Mie en yleensä tykkää mistään fantasiakirjallisuudesta, mutta nämä lasten/nuorten kirjat kyllä tempaisivat mukaansa. Sit ko oli ekan elokuvan nähnyt niin kirjojen lukeminenkin oli entistä elävämpää touhua, pystyi sielunsa silmillä näkemään henkilöt ja tapahtumapaikat. Nämä Potter elokuvat ovat olleet lukijalle kovin kiitollisia, sillä niissä ollaan seurattu kovin tarkkaan ja uskollisesti kirjan tapahtumia. Viimeisimmät kylläkin on hiukan oikaistu ja niissä "taiteellinen" ote kasvanut.

Nyt kun tätä Puoliverinen prinssi elokuvaa katsoi mua alkoi ärsyttämään kahden päänäyttelijän (Daniel Radcliffe - Harry Potter  ja Emma Watson - Hermione Granger) ilmettömyys ja vaisu näytteleminen. Samat hölmistyneet  ja tyhjät ilmeet mitä 11-vuotiaalla pöllämystyneellä pikkupojalla ja -tytöllä. Ehkä nämä roolihenkilötkin olisivat voineet hiukan kasvaa ja ohjaaja olisi voinut ottaa heistä hiukan enempi irti. Harryn lasit olisivat myös voitu päivittää hiukan nykyaikaisemmiksi, olisivat edes pyöreät - kamalat ovaalit ja eivät edes istu näyttelijän päähän.

Kiva kummiskin oli käydä "ULKONA" tuulettumassa!