Olen nyt viime päivinä pohtinut jälleen kerran syvällisesti painoon liittyviä asioita, omaa ruumiinkuvaa ja toisten syvälle painuneita mielikuvia. 

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Kelasin tässä mielessäni omaa painokehitystäni: 

• synnyin pienenä 2500g painavana keskosena
• olin normaalipainoinen lapsi, n. 5-vuotiaana jopa laiha, koulun aloittamiseen saakka
• olin pullukka/pyöreähkö lapsi ja nuori (ikävuodet 7-16) ... en todellakaan mikään lihava kuten ympäristö antoi olettaa
• 17-vuotiaana laihdutin radikaalisti ja olin jo anoreksian partaalla (171 cm pitkä ja 58 kg painoin ... ruoalla ei ollut mitään merkitystä ja unohtelin syömisen), onneksi järki voitti ja laihtuminen loppui. Lukion loppuun olin normaalipainoinen.
• 22-vuotiaana paino nousi ja olin taas pyöreähkö
• 25-vuotiaana laihdutin paljon ja olin hoikka
• 28-vuotiaana paino taas hiukan nousi
• 32-vuotiaana laihdutin häihin ja taas normipainossa
• 36-vuotiaana paino nousi pikkuhiljaa vuosien saatossa ja olin lopulta ensimmäistä kertaa LIHAVA :(.
• 39-vuotiaana laihdutin 16 kg ja olen ollut siitä asti normaalipainossa tai vain lievästi ylipainoinen eli pullukka

Tätä kun tarkastelee niin normaalipainossa olen ollut kokonaiset 24 vuotta, lievästi ylipainoinen olen ollut 16 vuotta ja LIHAVA 3 vuotta. Kukaan ei kuitenkaan muista minua normaalipainoisena tai hoikkana, vaan mielikuva on jäänyt tuonne pulleron puolelle. Nuorena varsinkin pienikin ylipaino kyllä huomataan ja siitä huomautellaan. Oma ruumiinkuvakin on muokkautunut sen mukaisesti, koskaan ei ole tyytyväinen vaan aina pitäisi saada sieltä ja täältä pois.

Voi meitä pullero riepuja :)!

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Unohdin perjantaina tänne päivittää tuloksia, eilen oli aika kiireinen päivä ja äsken sit tuossa hokaisin et voishan sitä muutaman sanan kirjotella. Sanottaisko näin et ei oo intoa edelleenkään, ei mitään fiilistä eikä kauheesti sen koomin myöskään tulosta ole syntynyt.

+/- 0

Jos jotain positiivista pitää repiä niin: ei oo ainaskaan paino noussu ja liikkunu oon enempi (ja sit tietty syöny enempi). Katotaan nyt mitä tästäkin tulee. Eilen vietettiin isännän kans iltaa kotona kaksistaan, lapsukaiset olivat yökylässä mummolassa. Mössättyä tuli ;), mutta herkullista oli.

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Viikon olen nyt yrittänyt pisteitä merkkailla ja liikkua ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei oikein nyt mulla tää mennyt viikko onnistunut hyvin minkään suhteen. Markkinoilla tuli käytyä ja lakua syötyä, muutenkin on makea maistunut hiukan liian kanssa. Liikuntaa olen harrastanut hiukan enempi mitä nyt pitkään aikaan, mutta ei se vielä riitä yhtään mihinkään.

Eka viikon tulos:

+/- 0 kg

Pari kolme päivää puntari näytti -½kg pudotusta, mutta eihän nää oikeesti oo yhtään mitään kun paino saattaa vaihdella päivästä toiseen muutenkin. Saavuteltava tulos olis ollut tässä kohdassa yksi tai jopa kaksi kiloa (vuosi sitten eka viikolla lähti jopa kolme kiloa). Nyt ei vaan semmosta tsemppiä ole päällä mitä tarttis ja kovin väen väkisten mie tätä yritän, mutta yritän kummiskin :). No, ei tässä mitään muuta kuin uusi viikko edessä ja uutta yritystä (vaikeaa on).

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Eilen alkoi siis mulla Paino puotoaa projekti. Alunperin piti aloittaa jo torstaina, mutta olin silloin reissussa enkä päässyt siellä punnitsemaan enkä mittaamaan itseäni. Aika rennosti meinaan tän nyt ottaa elikkä en ota kauheesti painetta. Tännekin päivittelen tunnelmia fiiliksen mukaan ja kerran viikossa ilmoittelen sit tuloksia. Vuosi sitten olin paljon järjestelmällisempi, mutta niiden kaikkien talukkojen ylläpitäminen vei äärettömän paljon aikaa ja nyt ei mulla ole semmoseen fiilistä.

Tarkoituksella aloituspäivä on tällä kertaa loppuviikosta, viimeksi se oli maanantai ja se on viho viimeisin aloituspäivä. Viikonloppuna tulee aina syötyä suolaisempaa ja hiukan raskaampaa ruokaa ja se näkyy maanantain painolukemassa jo pelkästään nestekertymänä.  

Pisteitä oon mekkaillut ja liikuntakärpäsen puremaa vielä odottelen. Makeaa tekee mieli ja on sitä tullut hiukan syötyäkin ;). Totutteluviikko meni ihan poskelleen, mutta en välitä siitä vaan menen viikon nyt kerrallaan ja jos tulee repsahduksia niin so what ... uutta yritystä vaan sit, eiks niin :).

glitter-graphics.com

Glitterfy.com - Glitter Graphics

 Mie en ymmärrä miten jonkun työnä voi olla toisen ihmisten puhelinhäirintä. Mulle on tullut nyt tämän viikon aikana lähes joka päivä puhelu jostain oudosta numerosta ja kun vastaan sieltä alkaa kuulumaan, kuin automaastista monotonisella äänellä, ulkoa opeteltu rimpsu. Välillä puhuvat niin nopeaan ettei siitä palatuksesta saa mitään selvää tai uusinta hottia on se et lehtimyynti naamioidaan mukamas gallup kyselyn muotoon.

Raivostuttavinta on se ettei siihen palatuksen väliin meinaa päästä ei sit millään. Ärsyttävää on myös se et mulla pitäis alkaa oudolle ihmiselle selittään kuinka monta lasta mulla on ja minkä ikäisiä ovat tai mitkä asiat mulla kiinnostaa. Naurettavinta oli kun mulla tuli erään myyjän kanssa väittely siitä onko sarjakuvalehti 3-vuotiaalle kehitystasoista luettavaa ... meinas mennä releet. Välillä myyjät esittävät asian myös niin, et ilman heidän kirjakerhoa tai kirjasarjaa on huono vanhempi, lapset jäävät ilman heidän tuotettaan kehityksestä ja tietomäärästä jälkeen ....

PUPPUA, PUPPUA, PUPPUA!!!!!!!

Minusta on myös väärin, että mulla pitäis laittaa jotkut estot tai kiellot ja muistaa ne myös uusia sikäli mikäli haluaisin nämä puhelut saada loppumaan. Minusta se menee niin päin et sit ko mulla haluttaa tilata joku lehti tai liittyä johonkin kirjakerhoon, niin mie otan yhteyttä heihin. Näinhän sitä toimitaan muidenkin tuotteiden kanssa. Monta kertaa sanon vain: "Kiitos ei ja hyvää päivänjatkoa" ... silti jää semmonen huono fiilis itelle.

OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Tänä aamuna otettu kuva :)

Näin iloisin mielin olen tänään aloittanut totutteluviikon elikkä tänään punnitsin iteseni (meinas kyllä maisis iskeä) ja tarkkailen hiukan syömisiäni, en kuitenkaan merkkaa enkä laske pisteitä. Yritän myös harrastaa ainakin 3x liikuntaa, enemmänkin saa tietty jos on fiilistä. Otan näin tulevaan pehmeän laskun.

Sit seuraavalla viikolla alkaa Paino Putoaa jahti :).

Nyt ei enää auta odotella sopivaa mielialaa tai säätä tai fiilistä tai mitään muutakaan ... mie oon nimittäin ihan tarkoituksella mössännyt vaikka mitä kohottaakseni mielialaa ja hetkellistähän se vaan on ... loppujen lopuksi mössöruoka saa vaan pahaa mieltä aikaan.

Energiaa ja uutta asennetta haen terveellisemmällä elämäntavalla; kevyttä ruokaa ja paljon liikuntaa. Taaskin käytän apuna painonvartijoitten pistelaskua. Tsemppiä hain vierailemalla Suurin pudottaja nettisivuilla ja lukemalla mun vuoden takaisia postauksia, jolloin draivi oli valtava.

Elikkä postauksia tänne tulee nyt hiukan tiheämpään tahtiin :)!

Mie oon semmonen asioitten ja ilmiöitten tarkkailija ja ihmettelijä, oon aina ollu. Turhaa tietty päätäni kaiken maailman jutuilla vaivaan, mutta minkäs luonteelle teet.

Glitterfy.com - Glitter Graphics

• Ihmiset ottaa hedelmätiskiltä banaaniterttuja ja tavan vuoksi riipivät niistä yhden tai korkeintaan kaksi banaania pois. Vieressä saattais olla just semmonen 1-2 banaania vähemmän sisältävä terttu. Mun yks opiskelukaveri oli ilta- ja viikonlopputöissä kaupassa ja hän kertoi et näitä yksittäisiä banaaneja ei osta kukaan ja kauppias kantaa niitä henkilökunnan kahvipöytään välipalaksi ... tietty hyvä et myyjät saavat välipalaa, mutta ... .

• Linja-autossa ihmiset istuvat käytävän puoleiselle penkille ja kun linjabiili alkaa olla "täynnä" uudet matkustajat joutuvat kysymään: "saako tähän istua" tai "onko paikka varattu" ... minun tietääkseni linja-autossa maksetaan vain yhdestä paikasta. Huomasin ilokseni viime viikolla ajaessani täällä Rollossa linja-autolla : ihmiset asettuivat istumaan lähes poikkeuksetta ikkunapaikalle ... JES!

• Tämäkin liittyy linja-autolla ajamiseen. Sikäli mikäli auto on täysi ja "joutuu" istumaan jonkun viereen, olen huomannut kuinka hirveän hankalaa on ilmaista jäävänsä pois kyydistä ... siis sen ikkunanpuolella istuvan. Pienestä laukun siirtelystä tai vartalon liikehdinnästä pitäisi tajuta et toinen haluaa jäädä pois. No, mitäs jos on huono asento ja korjaa sitä ... pitääkö heti puokata ylös siinä luulossa et vierustoveri jää pois. Ei luulisi olevan iso juttu sanoa: "jään seuraavalla pysäkillä pois".

• Nykyään kun ollaan alvariinsa saatavilla on näköjään jämpti sopiminen hankalaa. Kaikki jätetään jotenkin ilmaan roikkumaan ja todetaan et soitellaan vielä. Esim. lapset saattavat soittaa yhden asian tiimoilta 3-4 kertaa: 1. soitto: kysytään lähteekö kaveri uimaan, sovitaan et soittaa takas ko kysyy ensin vanhemmilta luvan , 2. soitto: kaveri ilmoittaa et pääsee ja sovitaan et lähtee uimaan kohan on saanut syötyä ja kertoo soittavansa sit ko on valmis, 3. soitto: kertoo syöneensä ja sopivat et lähtevät uimaan, 4. soitto: soittaa kaverille et on jo uimahallilla ja kysyy missä kaveri on.  Kyllä puhelinoperaattorit tykkäävät. Eikä näin toimi vain lapset :(.

•  Nykyään ihmiset ovat niin älyttömän kärsimättömiä ja saavat hepulit sikäli mikäli kaikki ei mene tavalliseen tapaan. Olin eräässä ostoskeskuksessa ja siellä oli toisen puolen liukuportaat epäkunnossa, ylös pääsi liukuportaita ja alas pienellä hissillä. Oli alennusmyyntien aika ja porukkaa paljon liikenteessä. Voi mahoton sitä vaahtoamista ja mesoamista, siinä sai myyjä rievut kuunnella korvat punaisina huutoa: "miten te oikein kuvittelette, että alan jonottamaan hissiin ... tämä on törkeää" ja tämän kirjoitin kovin kaunistellen. Itseasiassa jonottaminen kesti n. 5-7 minuuttia - ei taida kenenkään elämä mennä sekaisin tuossa ajassa.

• Älytön roskittaminen ei mee mulla jakeluun, ei sit millään. Joka paikassa on roskia ja roskapönttö saattaa olla ihan lähellä. Eikös tämä ole meidän yhteistä tilaa missä olemme ja asumme, ei olis iso juttu laittaa roskat roskakoriin tai vaikka taskuun tai laukkuun ja viedä sit lähimpään roskikseen.

• Mulla ei mee kans jakeluun liikennesääntöjen laiminlyöminen. Aikaisempi asuinpaikkamme oli kyllä surkuhupaisa paikka sen suhteen: punaisia päin ajaminen oli ennemmin sääntö kuin poikkeus (lapsia sai alvariinsa varoittaa tästä), kääntyessä ei näytetty vilkkua, risteyksessä lähdettiin ohittamaan, minkäänlaisia ryhmittytymisen taitoja ei omattu, ylinopeutta ajettiin surutta (ja erityisesti harmitti paikoissa, joissa kulki paljon lapsia) ... pelottavaa.

• Irrallaan olevat koirat saavat mut kans kananlihalle, ihan siksi ko olen tosi allerginen niille ja toisaalta siksi ko tiedän monien pelkäävän koiria. Itse olin vielä parikymmentä vuotta sitten ihan hysteerinen kohdatessani koiran tai kuullessani edes koiran hakkumista ... minut nimittäin raateli koira ollessani 9-vuotias, hyvä ettei henki lähtenyt. Kerran olen asiasta eräälle neitoselle sanonut ja vastaukseksi sain : "pidä sinä vaan omat pentus kiinni" :(.

Olishan näitä tarinoita vaikka kuinka, mutta tämmöstä tällä kertaa!

Näissä kuvissa en toki mie ole vaan siinä poseeraa tietysti Paula Koivuniemi ja kuva on siinä sen vuoksi ko mun uusi kampaus on lähes tuommonen :). Me kampaajan kans vitsailtiin et nyt mie alan pian laulaan: "Kun kuuntelen Tomppaa ...".

Mun edellisestä kampaamoreissusta on kulunut aikamoisen kauan ja kuinka kiva sitä onkaan käydä hiukan uudistumassa. Mulle fixailtiin kulmitkin, elikkä kulmakarvat värjättiin ja nypittiin. Mulla pitäis vaan ostaa semmonen pieni ohut suoristusrauta niin saisin mukavammin noita latvoja nostettua, mulla rontikalla on vaan semmonen hehtaarin kokoinen ja sillä ei saa muuta aikaan ko pahaa mieltä ... siis lyhyeen malliin. Vieläkö sais tähän rutikuivaan naamariin jonkun tehokosteuttavan hoidon niin kyllä olis mukavaa.

Kiitos Riikka taidokkaasta leikkauksesta, värjäyksestä ja houkuttelusta kulmien uudistamiseen.

Joulun jälkeinen alavireisyys on mulla jatkunut. Ei mitään erikoista ole sattunut eikä tapahtunut enkä varsinaisesti ole masentunut, mutta olen jotenkin alakuloinen ja on haluton olo. Nyt olenkin päättänyt vähentää radikaalisti leipomuksia elikkä jatkossa leivon vain omalle porukalle, teen toisille vain ne mitä on tullut aikaisemmin luvanneeksi (pari synttärikakkua). Tuo leivontaharrastus vie perheelliseltä aivan liian paljon aikaa ja ohjaa elämää. Miehellä on kenkkumaiset työvuorot (joka hiivatin päivä klo 9.30-17.30) ja on jo ilta ennenko isäntä saapuu kotia, elikkä viikonloput ovat melkein ainoita perheen yhteisiä hetkiä ...  mie väännän viikonloput kakkuja (viikolla koristeita) ja niiden mukaan omia menoja suunnitellaan. Lisäksi tämä harrastus kummasti koukuttaa tänne nettimaailmaan, leivontablogejakin on varmasti jo reilusti yli tuhat ilmestynyt ja eihän sitä millään ehdi niissä vierailemaan saati kommentoimaan.

Esikoisen synttäreitä vietettiin viikko sitten pienellä porukalla, oma perhe ja isovanhemmat. Maaliskuun alussa olis sit vuorossa pikkutörhykän juhlat, joita alan valmistelemaan ensi viikolla. On kiva seurata kuinka lapsille nämä juhlat ovat NIIN hirmu tärkeitä, parastahan sitä olivat itellekin lapsena joulu ja synttärit ... ei sitä siihen aikaan paljon lahjoja tai herkkuja muulloin saanut.

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Maanantaina kävin työpaikkahaastattelussa, oli oman alani toimi auki. Tänään soittivat hiukan ennen kolmea, että olivat päätyneet toiseen hakijaan ... hänellä oli enemmän työkokemusta. Sijaisrumba siis mun kohdalla taas alkakoot :(. No, tässä työpaikassa oli myös omat huonot puolensa ja ei niin kauheesti sen vuoksi harmita, silti tietty hiukan kirpaisee kun ei kelvannut. Oli jotenkin kauheen nihkeää alkaa itseään kehumaan ja tuomaan esille erilaisia asioita, kun en ole korvaani loksauttanut kolmeen vuoteen työasioille. Ensi viikolla ilmottaudun työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi.

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Välillä on jopa käynyt mielessä, että millonkohan sitä taas alkais karistaan kiloja ... nyt on alakuloon tullut syötyä sitä sun tätä ja ei hyvältä näytä. Jotain piristystä pitäis kyllä keksiä. Oliskohan tämä nyt jotain 4kympin kriisiä ???? Pakkaset ja viima vaan jatkuu eikä oikein ulkoillakaan tarkene kuin pienen hetken kerrallaan, shoppailuun ei ole varaa ... pitäis aloittaa taas noiden käsitöiden tekeminen.

Kaikesta huolimatta, ratkiriemukasta viikonloppua :)

Näin sitä on Uusi Vuosikin vaihtunut ja tammikuu jo puolessa välissä. Mulla on jotenkin semmonen olo et käyn tyhjäkäynnillä, alkaa nimittäin nämä kotipäivät uhkaavasti vähetä ja sekin tuntuu olotilassa. Hirveen ristiriitainen olo on, toisaalta en millään haluaisi tuota meidän ihanaa kuopusta eli pikkutörhykkää mihinkään hoitoon laittaa ... haluaisin hoitaa kotona vaikka siihen koulunlähtöön saakka ... ja toisaalta olis tietty ihan kiva päästä töihin aikuisten pariin ja tuntea itsensä tarpeelliseksi muuallakin kuin kotona. Nyt olen siis tehnyt eräänlaista surutyötä tai olisko tää eroahdistusta tai mitä lienee, tervettähän on tietty jo tämä napanuora katkaista :).

Mie oon vaan tämmönen EMO, mulle lapset ovat kaikki kaikessa ja tämä aika on niin ainutlaatuista. Sitten kun palaa työelämään oman lapsen kanssa vietetty aika on äärimmäisen lyhyt, muutama tunti vain illassa ja siitäkin verottaa kaikenmaailman rutiinit ison loven. Aikaa pitäis myös muka riittää omille harrastuksille, liikunnalle, perheen yhteisille menoille, ruokaostoksille, ystäville, kotiakin pitäis hoitaa ja suhdetta miehen kanssa ja ... en ymmärrä millä ajalla. Mulle sopis hyvin semmonen työrytmi et joka toinen viikko töitä ja joka toinen vapaa tai sit vaikka kolmepäiväinen työviikko tai ... mahdottomia kaikki nämä. Todellisuus on tätä: työaika 8-16 ja kotona klo 17 aikaan (jos työpaikka kohtuu lähellä) tai jopa klo 18 (jos on työpaikka kaukana), kauhealla hopulla ruokaa pöytään ja syöminen ja kello on tässä vaiheessa jo 18 (jos oon oikein nopea) tai jopa 19, lasten kanssa ehtii olemaan klo 18-19.30 ajan ja sit onkin iltahommien aika ja lapset nukkumaan. On se vaan rankkaa tämä elämä.

Mulla ei ole painonpudotukseen tullut vielä suurta AHAAAA elämystä, sitä odotellessa yritän pitää itseni ruodussa. Joulunajan saldo oli: + 2½ kg ja siitä on ½ kg karistettu jo pois.

Tänä jouluna meidän jouluaaton herkkupöytä näytti tältä ja se sisälsi:

• keitettyjä perunoita
• kermaista kinkkukastiketta (kinkunpaistolientä, Krorr-kermakastiketta, omenamarmeladia, hunajasinappia)
• joulukinkkua
• porkkanalaatikkoa
• lanttulaatikkoa
• luumuja
• rosollia (maustekurkkua, punajuuria, porkkanoita, perunaa, sipulia) 
• savustettua lohta
• graavilohta
• sinappisilakoita
• rapumarinoitua silliä
• tillisilliä
• sienisalaattia
• punajuurisalaattia
• italiansalaattia
• mustia ja vihreitä oliiveja
• silputtua sipulia (lapset haluaa kastikkeen joukkoon)
• valkosipulinkynsiä kahdessa eri liemessä
• hunajasinappia + tavallista
• valkosipulipatonkia
• rieskaa
• joululimppua
• Luostari-juustoa
• Aura-juustoa
• olutta, punviiniä, limpparia

Osa ruoista oli eri pöydällä (leivät, juustot, levite) ja osa ruokapöydässä (valkosipulit, sinapit ja juomat). Meillä on kauheen ahdasta ja pöytätilaa niukasti, mutta hyvin selvisimme. Hiukan tänä vuonna karsimme tarjontaa, kun ei meinattu jaksaa näitäkään kaikkia maistaa. Aikaisempina vuosina meillä on ollut kalajuttuja enempi (mätiä, smetanaa, kalaisia valmissalaatteja, lasimestarin silliä). Ajateltiin pitää kalainen Uusi Vuosi :).

Kotuullisesti olen nyt syönyt elikkä kovin tyytyväinen itseeni, tänään kun vetelin toppapukua päälle (pakkasta -24 astetta) olin niin iloinen kun mennä hulati tuosta vaan kiinni :).

Toivottelen mukavia loppuvuoden päiviä teille kaikille :)!

Tässä on ollut aikamoista härdelliä puolin ja toisin. Kiirettä on pitänyt leipomusten suhteen ja erinäköistä tapahtumaa riittäny. On oikein harmittanut, kun en ole ehtinyt/jaksanut tätä blogia päivittää ... monesti olen jo aukaissut kirjoitustilan ja sitten kuitenkin jättänyt sen siihen.

Nyt pidän hiukan vapaata ja keskityn ihan omiin hommiin ja perheeseen, tiistaina oli viimeinen "ulkopuolinen" rykäys ko tv 2:n Suomi express-ohjelman toimittaja ja kuvaaja käväisivät meillä tekemässä juttua mun leipomusharrastuksesta. Olihan se aikamoisen jännää touhua ja odotan mielenkiinnolla millainen koostelma siitä loppujen lopuksi tulee.  

Sit hiukan tätä painoasiaa. Aamulla käväisin puntarilla ja lukemat näyttivät oikein mieluisilta elikkä paino ei ole noussut yhtään ... JES, JES, JES ... erityisen tyytyväinen olen ottaen huomioon liikunnan määrän - liikkuminen on ollut aikas tavalla nollassa, mitä nyt törhykän kanssa ollaan pikku kävelylenkkejä tehty lähikauppaan tai mummolaan.

Joulun ajan olen päättänyt ottaa syömisten suhteen mallikkaasti eli maltilla: kaikkea saa syödä mutta kohtuudella. Olen päättänyt ettei joulupöydästäkään tarvi löytyä sen kymmentä sorttia, meillä on nimittäin vuosi vuodelta ruokamäärät ja -lajit vain lisääntyneet ja kaikkeahan tietty on pitänyt maistella ja extraherkkuja tulee vielä usein otettua lisää. Suklaanostohulluuttakin olen ajatellut rajoittaa, ei osteta semmosta älymäärää mitä ollut tapana - vähemmälläkin tullaan toimeen.

Äärettömän ihanaa joulunodotusta

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Glitterfy.com - Glitter Graphics

Meidän koululaiset saivat eilen possuflunssarokotteen ja tänään ovat sit kipeinä. Eilen piti jo särkylääkettä antaa, kun käsivartta jomotti kuulemma niin vietävän paljon. Yöllä nousi tyttöparhaalle kuume ja käväisi tuossa klo 4.00 oksentamassa. Tämän päivän on neitikkä ollut tosi voipunut, valkea kuin lakana ja nukkunut paljon ... onneksi suostuu juomaan. Kylmä kaurapussi on kainalossa ollut viilentämässä oloa. Isovelikin on ollut kuumeessa, mutta onneksi hiukan paremmalla hapella.

Meidän pikkutörhykkä sai rokotteen reilu viikko sitten ja hänkin piikkiin oirehti; kuumetta oli ja raaja johon piikki laitettiin oli "kipiä" ... "Apua, apua ... mie en voi liikkua" - näin raukkanen toissa viikolla valitti päiväunien jälkeen.

Meidän lapsukaiset ovat oirehtineet joka ikiseen rokotteeseen, neuvolassa usein sanottiin ettei tästä ja tästä piikistä tule mitään oireita ... mie mielessäni sanoin et katotaapa vaan tuleeko vai eikö tule ... ja tuli. Onneksi herkut hiukan auttavat olotilaan, vaikkei niitä niin kauheesti jaksais syödäkään niin niiden olemassaolo helpottaa kummasti.

Minä ja mies ootellaan vielä piikkiä, saas nähdä meneekö koko epidemia jo ohi ennenko me ollaan pistämisvuorossa :). Isäntä on ollut keskiviikko illasta lähtien flunssassa, ottaa nyt sit selkoa oliko se hänellä just TÄTÄ nöfnöf tautia vai ei. Oli tai ei, piikillä käydään kohan meidän vuoro tulee.

Pysykää terveenä ja hoitakaa itseänne ja läheisiänne ... hemmotelkaa oikein :)!

Hengissä ollaan, mutta kiirettä on pitänyt leipomusten saralla. Viikko sitten vietin perinteiset pikkujoulut lasten kanssa ja herkuttelimme tällä kertaa juustoilla, kekseillä ja hedelmillä. Jälkkäriksi syötiin jädeleivokset, omenatorttuja ja suklaakonvehteja. Meillä erityisesti esikoinen on oikea kulinaristi ja hänen kanssa sai kyllä hiukan vääntää kättä tarjoilusta. Poikonen kun olisi halunnut lounaalle kunnon raskaan aterian tyyliin pippuripihvit, lehtipihvit tai porsaanleikkeet á la lohkoperunat + lisukkeet ja sit illalla mössäykset päälle ... mulla piti hiukan toppuutella. Jos illalla herkutellaan niin sit lounas on kevyt tai päinvastoin.

Huomenna sit juhlitaan isänpäivää ja olen suunnitellut oikein englantilaisen aamupala. Esikoinen vastaa tänä vuonna isänpäiväkakun valmistuksesta. On kiva seurata kuinka lapset ovat innoissaan leipomisesta ja ruoan laitosta. Tänään keskimmäinen eli tyttöparas teki mun kaverina jauhelihapyttipannua. Huomenna herkutellaan paistetulla lohella, tekiskö medaljonkeja ... ne on niin käteviä ko sit jokaisella selkeesti oma palanen. Ostin ison kokonaisen fileen, siitä sit riittää lämmitystäkin.

Puntarilla olen käynyt aina silloin tällöin, olen lopettanut päivittäin punnitukset ... siinä ei oo mitään järkeä ko mulla paino vaihtelee aika hurjasti eri päivien välillä - turhaa vaan masentaa ne turvotuspäivät. Ihan hyviä lukemia kummiskin puntari näyttää ja en oo viittiny tänne niitä joka ikinen maanatai tai tiistai julkistaa ko ei oo mitään radikaalia tapahtunut ja ihan painon pudotukseen asti ei nyt rahkeet riitä eikä kyllä mielenkiintokaan. Mie luulen et mun seuraava rykäys kohdistuu taas ensi keväälle. Silloin saa energiaa ja voimaa auringosta. Mie oon muuten jo päättänyt mitä haluan yhdistetyksi synttäri/äitienpäivälahjaksi - KIRKASVALOLAMPUN. Mie en ala enää yhtään näin ankeaa syksyä elämään, pakko tuokin härdelli kokeilla. Josko vaikka olis siitä mulle apua syysalakuloon.

Mukavaa ISÄNPÄIVÄÄ kaikille isille, äiteille ja lapsukaisille!

Tuossa alahaalla esikoisen tekemät koristeet huomiseen kakkuun, taitava poika :).

Tänään, siis eilen juhlimme halloweenia - varsinaisena viikonloppuna meillä on vastaavasti pikkujoulut. Viime vuonna aloitettiin tämä traditio meidän perheessä. Meille tämä on harmitonta hupia ja katkaisee kivasti pimeän syksyn, on kiva juhlia valmistella ja odottaa mukavaa yhdessäoloa isovanhempien kanssa. On kiva seurata kuinka lapset ovat ihan innoissaan ja täysillä mukana, kohta nää meän isotkin ovat jo teinejä eivätkä välttämättä enää sit kiinnostu tämmösistä jutuista ... kaveriporukalla ehkä sit muttei ainaskaan "vanhusten" kanssa (lue vanhempien kanssa).

Meidän tarditioon kuuluu koristeiden valmistamista (lähinnä meidän tyttöparas niitä väsäilee), leipomuksia (ovat mun kontolla) ja kodin koristelua aiheen mukaan. Mie olen hommannut kalliit kasvovärit (Sinooperista) jo yli 10 vuotta sitten ja niillä me aina silloin tällöin leikitellään. Olen säästänyt myös vanhoja meikkejä tätä varten. Meidän pikkutörhykkä oli aikamoisen veikeän näköinen ko sisko hänelle maalasi illan mittaan parran, viikset, paksut kulmit ja punaiset posket ... taisi pikkumies sit käydä ite vähän lisäilemässa meikkiä. Tänä vuonna mie ja neitikkä oltiin luurankoja, pikkumies vampyyri/batman, esikoinen Jokeri, iskä mustiin pukeutunut mies, mummo liito-orava, tyttären kaveri noita-akka ja muut olivat ihan omia ittejänsä.

Mukavata viikonloppua :)!

Get Well Soon Glitters
 

Miehän loukkasin itteni noin kuukausi sitten portaissa ja olen saanut kolhut aika hyvään kuntoon jo ... mustelmat siis jo häipyneet näkyvistä ja käsi ei enää särje. Vasen jalka on edelleen hiukan hellä säärestä ja jalkapöydästä, ja pottuvarvas on vielä paksumpi mitä toisessa jalassa. Hiukan tuo varvas myös kipeytyy pitkiä matkoja käveltyäni.

No, nyt on sit mulla naama mustana :). Joo, mustan silmän sain viikonloppuna. Oltiin nimittäin yhden yönseudun kylästelemässä miehen vanhempien kesäpaikalla. Meän pikkutörhykkä on aikamoisen villi tapaus ja uusi mieluinen ympäristö saa näköjään hänet vielä villimmäksi. Päiväunille häntä nukuttaessani kuopus pomppi ja hyppi sängyllä ja iski päänsä hyllynreunaan ... hetikohta hyökkää makuuasentoon ja jatkaa siinä pyörimistä. Kovin on hänellä nopeat nuo liikkeet ja kuinka ollakaan kolauttaa päänsä kovalla vauhdilla kohti minun kasvoja, luoja kiitos mulla ei ollu silmälasit päässä. Nyt on sit mulla oikeassa poskipäässä komia mustelma ja tuossa kulmakarvan alaosassa patti.

Onkohan mulla huomen sit nenävarsikin mustana ko tänään yöunille nukuttaessani iski törhykkä päänsä mun naamaan TAAS jälleen kerran. Mie tuudittaudun vanhoihin hyviin sananparsiin:

• ei yksi kolo (tai kaksi tai kolme) komiassa haittaa
• siitä kolhiintuneesta paikasta tulee sit entistä kestävämpi

OIKEIN hyvää loppuviikkoa ;)

Get Well Soon Glitter
 

Tämä ruoka syntyi ex-tempore, kun olin arvioinut erään toisen ruoan menekin väärin ja siitä ei sit jäänytkään koko porukalle lämmitystä. Sarjassamme nopeita ja vaivattomia kiusauksia pannulla jatketaan edelleen :). Tämä on tehty samaan malliin, mitä muutkin mun nopeat kiusaukset - tässä vaan katkarapuja. Merkkaan huomenna tähän pisteet.

OHJE:

600g peruna-sipulisekoitusta

160g sulatettuja pakastekatkarapuja

(painavat jäisenä n. 225g )

2 dl kevyt ruokakermaa (7%)

mausteita: mustapippuria rouhittuna, valkosipulijauhetta, aromisuolaa, suolaa

Ihan  hyvää perusruokaa tämäkin, joka vaan katkaravuista tykkää. Mulla tahtoo olla nämä kaikki ruokakuvat samanlaisia. En jaksa nyt panostaa esim. erilaisiin salaatteihin, perussettiä on ollut jo pidempään tarjolla.

Maanantaina tarjosin lounaalla hampurilaisia ja lohkoperunoita. Hampurilaisiin käytin launataina tekemiäni jauhelihapihvejä, paistoin kanamunan ja sipulia. Väliin lykättiin myös salaattia ja tomaattia. Lohkoperunat tein itse vanhaan malliin (ohje tässä). Mie lasken pisteet tässä tämän päivän aikana.

OHJE:

lohkoperunat = 3,0 pistettä

Tuhti porkkanasämpylä = 3,0 pistettä

salaattia + tomaattia = 0,0 pistettä

pieni jauhelihapihvi = 2,0 pistettä

paistettu kananmuna = 2,0 pistettä

paistettua sipulia renkaina = 0,0 pistettä

ketchuppia = 0,0 pistettä

majoneesia = 1,0 pistettä

=  yhteensä 11,0 pistettä

Oli tosi hyvä annos :). Raskasta, raskasta ....

Glitter Monday Graphics
 

Aamulla puntari näytti ihan kivoja lukemia; -½kg on viime viikosta pudonnut paino. Menkat alkoi eilen ja sekin näkyy varmaan puntarissa turvotuksena elikkä "olis voinu" olla jopa parempikin tulos ilman tätä joka kuukausi ilmaantuvaa hormonimyrskyä.

Mie en enää jaksa tosiaan niitä ruokia ja pisteitä merkata mihinkään, tuntuu ettei muka ole aikaakaan ... ois kait, mutta ei oo fiilistä mekaanisesti niitä aina merkata. Katotaan viikko kerralla ja jos jollain viikolla alkaa tulemaan +/- 0 tai + merkkistä tulosta niin aloitan merkkaamisen sitten.

Mitään äly hyvää painonpudotus tsemmpi fiilistä ei ole, mutta tehdään tätä nyt tälleen välinpitämättömällä rutiinifiiliksellä. Liikkuminen on ollut nollassa, joten sikäli mikäli olisin viikolla hiukan jakasanu tätä ruhoa liikutella olis tulos parempi. Aloitus on aina niin hankalaa, kyllä sitä sitten tulee siihen reuhtomiseen ihan himo kohan alkuun pääsee.

Mua hiukan naurattaa tää viikkonumerointi, tässä ollut nimittäin taukoa ja taas aloitusta ja taukoa ja aloitusta ... 10 eka viikoa meni mallikkasti ... pakko kummiskin joku järjestys näissä viikoissa pitää ja olkoot sit tämmönen etenevä numerointi.

Mukavaa syksyistä/talvista viikkoa kaikille :)

Mie järjestin toissa viikonloppuna meille (miehelle ja mulle) candellight dinner:n elikkä kynttiläillallisen. Lapset vietiin mummolaan hoitoon muutamaksi tunniksi ja me täällä kotona kaksistaan nautittiin hiljaisuudesta ja toistemme seurasta. Paistoin meille pippuripiffit, tein lohkopottuja, valkosipuli-pippuri-kemakastiketta ja sisilian kasvispannua (valmiita pakastevihanneksia). Ruokajuomana oli olutta ja punaviiniä. Jälkiruoaksi keitimme hyvät sörröt eli kahavit, söimme tekemääni herrrrrkullista täytekakkua ja taisimme siinä napostella hiukan suolapähkinöitä ja suklaatakin.

(Pisteitä tähän ruokapläjäykseen ei uskalla laskea :)).

Katsoimme illanmittaan äärimmäisen hauskaa elokuvaa nimeltään Painajainen perheessä (Meet the Fockers); pääosissa Ben Stiller, Robert De Niro, Dustin Hoffman ja Barbara Streisand. Se on jatko-osa elokuvalle Perhe on painajainen (Meet the Parents). Molemmat ovat niin ratkiriemukkaita söhellys kohelluselokuvia ettei tosikaan, minusta tuo jatko-osa vielä parempi. Koko elokuvan ajan on hyvä fiilis ja nauraa saa vatta kippurassa. Vanhat veteraani näyttelijät panevat kyllä parastaan :).

Mua hirvittää joulu jo nyt syömisen puolesta, syötyäni tuon annoksen olin ihan ähky pähky öhky kunnossa ja vatta pullotti niin että räjähtää meinas. Kävimme illalla vielä saunassakin ja mulle tuli NIIN huono olo.

Pitäis näitä kahden keskisiä koti-iltojakin harrastaa useammin, kotikin tuntui oudon hiljaiselta ja autiolta. Kuinkahan meille sit käy ko lapsukaiset muuttavat kotoa pois, onneksi lähtevät niin eri aikaan ko ikäeroa vanhimman ja nuorimman väillä on 10 vuotta ;).